Vanhurskas munkki rakastuu luostariveljeensä. Paitsi että "veli" onkin sisar. Seuraa luostari-irstailua, insestiä, juonittelua, murhia, goottilaisia kummajaisia, lisää irstailua ja niin monta sivujuonen sivujuonta, että alkuperäinen uhkaa toden teolla unohtua.
En usko spoilaavani mitään merkittävää, jos kerron että yhä estottomammaksi käyvä meno katkeaa viimeisellä sivulla siihen, kun itse Saatana lentää paikalle, nappaa langenneen munkin kynsiinsä, silpoo tämän ja heittää helvettiin. Ei mitään epilogia. Munkki helvettiin ja sillä siisti. Jotenkinhan moinen on lopetettava.
Luin Matthew Lewisin The Monk -romaanin (1796) opiskeluaikoina. En ole kuullut teoksesta juurikaan sen jälkeen, mikä sai ajattelemaan, että kirjallisuuden salongeissa tällainen vellova muotopuoli hirviö on unohdettu tyystin, vaikka jotakin Tristram Shandya jaksetaan aina ällistellä kokeilevan/postmodernin romaanin prototyyppinä jne. (sitä muuten en ole lukenut, taitaa jäädä tässä elämässä lukemattakin).
Ehkä mykistävin The Monkiin liittyvä juonenkäänne on, että tarina on hiljattain filmatisoitu (Le Moine, ohjaus Dominik Moll, pääosassa Vincent Cassel). En tiedä, miten uskollinen elokuva on romaanille. Tuskin kovin.
Kiinnostuin elokuvaversiosta heti ja luin joitakin sen nähneiden kommentteja. Yksi jäi erityisesti mieleen. Siinä harmiteltiin, että elokuva epäonnistuu täysin Lewisin pääsanoman välittämisessä: katolisen kirkon kritiikki ei kuulemma ole tarpeeksi ytimekästä.
Niin. Alle parikymppinen Matthew Lewis kirjoittaa 1700-luvun yläluokkaisen seksuaalimoraalin paineissa kauhuromaanin, jossa munkki retkahtaa lihan iloihin. Jos kirjailijalla jokin intentio on ollut, se on varmasti liittynyt pikemminkin intiimin kuin julkisen elämän piiriin.
Kuka se tyyppi oikein on, joka pilaa yhä vain uusien sukupolvien taidekäsityksen tällä mekaanisella sanomaroskalla?
Välillä tuntuu kyllä jo siltä, ettei niitä muita munkkeja olekaan kuin vain näitä himokkaita.
VastaaPoistaOnko kulttuurissamme tilaa muille? Pitäisikö ylipäätään olla?
Minulla ei muuten ole mitään sitä vastaan, että katolista kirkkoa arvostellaan ...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTotta! Ja langenneen uskonmiehen (joskus myös -naisen) aihe on myös aika vanha, tosin aiemmin se taisi olla ehkä enemmän marginaalissa.
VastaaPoistaThe Monk muuten aiheutti aikoinaan pienen skandaalin, eikä ihme. Muistan lukiessani ihmetelleeni, miten moista on voitu Britanniassa aikanaan julkaista (en ollut silloin vielä lukenut Rochesterin jaarli Wilmotin runoutta, joka menee kyllä vielä paljon pidemmälle).
Katolisen kirkon arvostelua en minäkään pistä pahakseni, mutta tuossa romaanissa se ei tosiaan ole kyllä mitenkään keskeistä eikä varsinkaan "sanoma". Lewisin Englannissa katolisuuden pitäminen epäilyttävänä oli niin peruskauraa, että sitä voisi verrata siihen, kun suomalaisessa romaanissa käynnistetään auto.