lauantai 14. syyskuuta 2013

Autuuden kemia

Kuva: Tony Bowall
Jokin aika sitten katsoin dokumentin, jossa tutkittiin psykoaktiivisten huumeiden vaikutusta aivoihin.

Hippiaikoinahan oli vallalla käsitys, että huumeet "laajentavat tajuntaa" eli aktivoivat aivojen osia, jotka eivät yleensä ole käytettävissämme. Asia on kuulemma päinvastoin.

Huumeet eivät niinkään aktivoi, vaan pikemminkin salpaavat tiettyjä aivojen osia. Mikä mielenkiintoisinta, nämä torpatut alueet ovat juuri niitä, jotka liittyvät "minään", eli siihen rakkaaseen omaan pikku persoonaamme, joka pelkää, vaatii ihailua ja murehtii erinäisiä itseensä liittyviä uhkakuvia. Kun tuo osa mieltämme suljetaan pois päältä, seurauksena on rajaton onnentunne.

Minusta tuossa tiedossa on jotakin huimaa ja samalla tuttua. Meditaatiossa on kyse samasta pyrkimyksestä, itsensä unohtamisesta. Sekä kristinuskossa että itämaisissa uskonnoissa pyrkimys viedään jopa käytännön tasolle, arkiseen toimintaan: älä haali itsellesi, vaan anna muille. Buddhalaisen päivittäisiin rituaaleihin kuuluu istua paikallaan ja sulkea oma persoonansa pois.

Kertoo varmaankin jotakin ajan hengestä, että olen itsekin tavallaan ja jollakin tasolla epäillyt moisen onnen rehellisyyttä, vaikka se on minulle jopa kokemuksen tasolla täysin tuttua. Kirjoittamisessakin on parasta se puolitietoinen tila, jossa ei tavoittele tietoisesti mitään eikä yritä olla mitään, tai välttämättä edes muista syödä tai nukkua.

Ympäristön suggestiot, sekä suorat että viekkaammat, yrittävät jatkuvasti tehdä tyhjäksi tällaisen onnen mahdollisuuden. Täytyy muka olla voimakas persoona, herättää kunnioitusta, haalia itselleen statussymboleita.

Onnessa on varmasti sävynsä ja tasonsa. Joihinkin niistä liittyy ehdottomasti itsekkyys ja voimakas tietoisuus omasta persoonasta. Mutta se autuaallinen, todella merkityksellinen onni syntyy silloin, kun uskaltaa unohtaa itsensä.

6 kommenttia:

  1. Marko,

    joo, 60-lukulaisena muistan hyvin tuon keskustelun. Satuin asumaan USA:ssa 60-70-lukujen vaihteessa. Psykedeliaan hurahtaneita oli paljon, mutta kyllä se porukka työtäkin teki. Eivät kaikki olleet jatkuvassa pilvessä.

    Taidat tarkoittaa flow-kokemusta. Tunnen myös tieteentkeijöitä, jotka unohtavat syödä ja hautautuvat paperi- ja kirjapinojen alle.

    Minuus itsekeskeisyytenä on väärinymmärrettyä itsensäkehittämistä, ja sitä väärinymmärrystä kaupan ja myymisen maailma senkun lisää. Vastaan tulee sitten tyhjyys josta ei ole irtipääsyä.

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä, Ripsa. On mielenkiintoista miettiä, minkälaisista asioista puhuminen on alkanut muuttua hankalaksi ja jotenkin jopa häveliääksi. Kenellekään kirjallisuuden alalla toimivalle ei ole salaisuus, että kirjalla ei enää ole samalla tavalla taiteellista itseisarvoa kuin ennen. Nykyään pitää ottaa arvioon mukaan myös myyntiluvut, julkisuusarvo jne.

    Vähän hankalaa ja jopa jotenkin kiusallista on puhua myös sellaisesta onnesta, jota tuossa kuvasin. Erinäisissä mindfulness-koulutuksissa käytetään meditaatiotekniikoita, mutta oman mielikuvani mukaan niitä ikään kuin "oikeutetaan" painottamalla uraa, työssä jaksamista ja sen sellaista (koska saavutetulla onnen ja tasapainon tunteella sinällään ei ole itseisarvoa tai elämänfilosofisia seurauksia). Psykoaktiivisten huumeiden aiheuttamat ongelmatkin aivan varmasti johtuvat osaltaan siitä, että niistä on tullut raakaa, rikollista kauppatavaraa sekä pinnallisen elämysteollisuuden epävirallinen haara. Muunkinlainen rooli niillä voisi olla, kuten vaikkapa LSD:n terapiakäytössä on havaittu.

    60- ja 70-luvun taite on ollut varmasti mielenkiintoista aikaa Yhdysvalloissa!

    VastaaPoista
  3. Marko,
    en muista nyt minkämoisen monenlaisen kiemuran takana oli LSD:n päätyminen San Franciscon kaduille joskus 60-luvulla, mutta jotain tekemistä vissiin sen kanssa oli Timothy Learylla, joka oli ihan oikea professori ja kannatti tuon hallusinogeenin laillistamista ja heti.

    Kieltolait eivät ole koskaan toimineet. Tunnen ihmisiä jotka ovat tekemisissä Arabimaiden kanssa (kauppaa ja semmoista) ja he sanovat että vaikka kaupunkien kaduilla ei olekaan ravintoloita, niin klubeja kyllä on. Arabit eivät tule toimeen täysin ilman länsimaisia bisnesihmisiä. Sitten alkoholin kanssa voi käydä hassusti niin kuin kävi norjalaiselle sisustussuunnittelijalle.

    Claes Anderson taisi puhua flow-ilmiöstä ensimmäiseksi. Tottahan se on ja ilmiö on olemassa. Luulen että se on olemassa myös tieteentekijöillä, jotka tarvitsevat heurekansa.

    Se kai on selvää että kaikenlaiset lisäaineet (kemialliset ja luonnontuotteet) eivät oikein toimi työn tekemisessä. Mutta lievät huumeet varmaan kannattaisi laillistaa. Asiaa pohditaan mm. Jenkeissä eri osavaltioissa ihan sen takia, että aika viattomat pilvenpolttajat joutuvat vankilaan, koska laki niin sanoo. Olen varma siitä että keskustelua käydään aiheesta myös Suomessa, mutta ei julkisesti, tai ei ainakaan kovin usein. Syy: vankilat alkavat täyttyä.

    Nythän Sveitsissä aiotaan jatkaa LSD:n käyttöä skitsofrenian parantamiseksi. Ja jostain luin että ovat edelleen sitä mieltä että siitä voi olla hyötyä. Olet varmaan itsekin miettinyt sitä kun kirjoitit sitä sairaala-kirjaa.

    VastaaPoista
  4. Huumeiden laillistamisesta puhuttaessa on nykyäänkin se ongelma, että ääripäät ajavat totaalisia ratkaisuja (täyskielto tai täyslaillistaminen), jotka molemmat ovat varmaankin aika ongelmallisia. Timothy Learykin taisi olla aika äärimmäinen näkemyksissään. Hän jätti huomiotta sen tosiasian, että LSD voi myös aiheuttaa mielisairauksia, jos sen käyttö on holtitonta eli ei oteta huomioon ihmisen persoonallisuutta eikä käytöllä ole mitään merkityksiä antavaa kontekstia (kuten meskaliinilla ja muilla oli niissä kulttuureissa, jossa ne olivat mm. ritualistisessa käytössä).

    Tuo mielisairauksien hoito LSD:n avulla on kyllä erikoinen juttu. Jos LSD aiheuttaa terveellekin ihmiselle psykoosia muistuttavan tilan (näin ainakin ennen sanottiin), on yllättävää että sen vaikutus voi terapiakäytössä olla positiivinen. Ja pahasti traumatisoituneiden hoidossahan on käytetty muitakin "pahamaineisia" huumeita, ilmeisen hyvin tuloksin. Kummallinen on ihmisen mieli.

    Pilvenpolttajien jahtaaminen on kyllä varmaan jo poliisinkin mielestä aika turhanpäiväistä touhua, varsinkin kun sen käyttäjät yhä harvemmin hankkivat aineensa rikollisilta (kasvattavat itse ja usein pienen piirin käyttöön). Rajoitettu laillistaminen varmaankin toteutuu kohtuullisella aikavälillä, kampanjoidaan asian puolesta tai ei (aloite voi tulla myös virkavallan suunnasta).

    VastaaPoista
  5. Saarikoski taisi sanoa jotenkin niin, että huumeet ovat niitä varten joille todellisuus ei riitä, alkoholi niille joille todellisuuskin on liikaa. Itse en pidä pilviveikoista laisinkaan. Makean pikkuonnen imeminen aivoihinsa vaikuttaa lähtökohtaisesti jotenkin löysäilyltä, aikuisten päiväunilta. Pilven polttamisen hyväksymiseen liittyy usein myös moralismi, kun nämä keveiden huumeiden käyttäjät tuntevat ylemmyyttä muita kohtaan ja jankuttavat pilvisuvaitsevaisuuden puolesta aina samoin argumentein. Oli luomua tai ei, isänä ajattelen että on hyvä että kaikki huumeet ovat rikoslain alla. Huumepoliisi on the good cop.
    No, olen aika jäävi ja liian kategorinen taas. Minusta aurinkolasit sopivat todella hyvin vain Bob Dylanille ja huumeet hyväksyn ainoastaan A.Rimbaudille ja Jack Kerouacille. Me muut tulemme toimeen ihan hyvin ilman. Olen siis kai se kuuluisa ahdasmielinen paljon lihaa syövä keski-ikäinen heteromies. Niin olenkin.

    jope

    VastaaPoista
  6. Jope, älä nyt jumalan tähden sulje lihaa syövää keski-ikäistä heteromiestä onnen ulkopuolelle! Itsensä unohtaminen, oli se sitten kemiallista tai meditatiivista tai arkista hyväntekeväisyyttä, ei ole mitään Voima-lehden lukijakunnan yksityisomaisuutta. Nuo asiat ovat siinä mielessä objektiivisia, että ne ovat olleet olemassa aika kauan ennen näitä meidän poliittisia vastakkainasetteluitamme.

    VastaaPoista