tiistai 11. maaliskuuta 2014

Carcosa ilman runoutta

Katsoin eilen True Detective -sarjan ensimmäisen kauden päätösjakson.

Se oli hienoinen pettymys, mutta nostan hattua käsikirjoittajalle silti. Hän loi ensimmäisissä jaksoissa pelin, jota on todella vaikea voittaa (kirjoitin sarjasta täällä aiemminkin). Kunnianhimoinen premissi on aina kunnioitettavampi kuin varman päälle pelattu perusdekkari.

Pettymys johtuu siitä, että juonen mystisemmät elementit ikään kuin typistyivät Texas Chainsaw Massacre -tyyppiseksi takametsien sisäsiittoiset hihhulit -kuvastoksi. Näimme Carcosan, mutta siinä ei ollut pilkahdustakaan Robert W. Chambersin runollisesta, aavemaisesta ihmemaasta.

Toimi juttu näinkin, mutta paljon psykedeelisempään meininkiin olisi ollut aineksia. Odotan silti jatkoa avoimin mielin ja enemmän kuin kiinnostuneena (päähenkilöt käsittääkseni vaihtuvat seuraavassa kaudessa). Saa nähdä onko "keltainen kuningas" jatkossakin pelkkä mystinen koristenauha, jolla hullut pidetään koukussa, vai jotakin enemmän.

Tiedote: Esiinnyn tiistaina 18.3. suositulla Prosak-klubilla (Kansallisteatterin Lavaklubi). Kaverinani on kauhukirjailija Mia Vänskä, jonka romaani Valkoinen aura on juuri ilmestynyt (meitä molempia haastattelee Marko Gustafsson).


Tapahtuma alkaa 19.30 ja oma vuoroni koittaa 20.30. Aiheenani on viime vuonna Nuori Aleksis -ehdokkaana ollut Unikoira, mutta en malta olla lukematta aloituslukua ensi syyskuussa ilmestyvästä romaanistani, mikäli aika vain antaa myöden.

Tulevan romaanin trailerin voi katsoa täällä (tarkempi kuvaus Tammen sivuilla).

4 kommenttia:

  1. Hmm. Minusta loppu ei millään tapaa poissulkenut ajatuksia ikuisesta, synkissä metsissä piilevästä pahuudesta. Se jätti paljon auki ja paljon tilaa mielikuvitukselle. En itse kokenut, että viimeisen jakson kaikki tapahtumat olivat niin konkreettisia miltä päällimmäinen kerros näyttää. Ja toisaalta, mieltymyksiini saattaa vaikuttaa sekin, että luen joka tapauksessa aina kaiken kauhun psykologisena tai sosiologisena symbolina.

    VastaaPoista
  2. Tässä on hyvä linkki ohjaajan näkemykseen aiheesta: http://www.buzzfeed.com/kateaurthur/true-dectective-finale-season-1-nic-pizzolatto?sub=3057762_2560363

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SIIS Ei Tietenkään Ohjaaja, vaan sarjan luoja ja käsikirjoittaja! Noloa! Jotenkin elokuvamaailmasta tullut tapa ajatella liikkuvan kuvan päävastuuhenkilöksi ohjaajaa...

      Poista
  3. Kiitos linkistä! Kyllähän siihen jäi paljon selvittämätöntä pahaa ja voi olla, että panoksia säästellään jatkoa varten. Minuun ei kuitenkaan vedonnut täysin se kuvasto, millä pelattiin (juuri tällainen inhorealistinen perämetsien kannibaalit -kuvasto, joka on 70-luvulta lähtien ollut vahva virtaus varsinkin kauhuelokuvissa). Ja se "valon ja pimeyde kamppailu" -puhe siinä lopussa jätti minut vähän kylmäksi, vaikka toisaalta on joskus hyvä, että Lovecraft-henkisetkin jutut päättyvät johonkin muuhun kuin hulluuteen ja toivottomuuteen.

    VastaaPoista