keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Varjokuva

True Detective -sarjan kakkoskauden rakennuspalikoita spekuloidaan vimmaisesti. Kyseessä on kuulemma HBO:n menestynein sarja. Olen tästä hyvin yllättynyt, kun miettii, minkälaisia hittejä yhtiö on tuottanut.

Hesarin mukaan True Detectiven toisen kauden aiheena olisi "Yhdysvaltain liikennejärjestelmän okkultistinen historia". Kuulostaa minun korviini mainiolta, sillä luvassa tuskin on Dan Brown -henkistä vauhdikasta salaliittoteoriaa.

Pikemminkin mieleeni tulee vaikkapa Clive Barkerin novelli Midnight Meat Train, jossa New Yorkin metroverkosto paljastaa juurensa ja todellisen luonteensa. Toinen mielleyhtymä on Peter Ackroydin mainio Hawksmoor, jossa Lontoon kirkkojen syntyhistoria ja tarkoitus saa mielikuvituksellisen okkultistisen selityksen (Lontoo-historioitsija Ackroyd on kirjoittanut toisenkin goottilaissävytteisen romaanin Dan Leno and the Limehouse Golem, jonka kutkuttavimmassa kohtauksessa Jack the Ripper -henkinen sarjamurhaaja keskustelee syvällisiä Karl Marxin kanssa ja punnitsee samalla, pitäisikö mies lahdata).

Toisin kuin Dan Brownin romaaneissa, noissa on brutaalin runollinen ja metaforinen sävy. Niiden salaliitot eivät edes pyri olemaan "uskottavia". Ne luovat mielikuvituksellisen varjokuvan asioista, joita pidämme niin pragmaattisina tai arkisina, ettei niillä ole syvyysulottuvuutta.

Toivottavasti True Detectiven toinen kausi pyrkii samaan.

2 kommenttia:

  1. True Detectiveä on nyt eri paikoissa (ja täälläkin) rummutettu siihen malliin, että lienee pakollista katsastaa sarja. Olen skeptinen lähinnä tuon HBO-liitteen takia, sillä minua ovat alkaneet kyseisen yhtiön tuotokset jo vituttamaan. En ole muutamia pätkiä nähtyäni viitsinyt edes koskea Game of thronesiin (kirjat olen kyllä lukenut) ja nähtyäni kaikki True Bloodin kuusi tuotantokautta (!), olen oppinut tuntemaan yhtiön estetiikan melko hyvin. True Bloodia aloin lukioikäisenä katsomaan, koska se oli hauska, mutta luoja kuinka idioottimainen sarja se oikeastaan on. Juuri sellaista vihdettä, jonka yhteydessä tekee mieli käyttää sanaa "rappiotaide".

    "Yhdysvaltain liikennejärjestelmän okkultistinen historia" tuo muuten mieleen erään X-filesin jakson, jossa paljastettiin broileritehtaassa vallitseva ihmissyöjäkultti. Amerikkalaisessa viihteessä tuntuu olevan viehtymystä näihin juttuihin. Se on mielestäni samaa sukua Texasin moottorisahamurhien kaltaisille elokuville, joissa maaseutu edustaa villiä, pakanallista maailmaa. Maailmaa, joka on näennäisesti nykyajasssa, mutta jossa seinien sisällä tapahtuu kauheita.

    VastaaPoista
  2. Pahoittelut Korpille, että kommentin julkaisu viivästyi! On ollut monenmoista.

    HBO-sarjoissa alkaa aika äkkiä havaita tietyn sapluunan, jolla ne lähes kellontarkasti tehdään, mikä joissakin vähän tympii (toisissa se taas ei haittaa). True Detectiven osalta en halua pilata iloasi, mutta se viimeinen jakso oli vähän pettymys. Ei se toisaalta haittaa, sillä oma mielipiteeni on, että ei sillä päätepysäkillä niin väliä ole, kunhan matka on miellyttävä.

    True Blood on oikeastaan saippuaoopperaa goottilaisissa kulisseissa. Ruotsalainen kauhukirjailija Anders Fager esitti yhdessä paneelissa mielenkiintoisen hypoteesin katsojaryhmistä: se kohdeyleisö, jolle tehtiin aikoinaan Ally McBeal ja myöhemmin Desperate Housewives, katsoo nyt samoja sarjoja goottilaisilla mausteilla (esim. juuri True Bloodia).

    VastaaPoista