Lekanderin nimi kannattaa kuitenkin laittaa muistiin. Hän on profiloitunut nimenomaan kauhuteatteriin ja ohjannut mm. Lovecraft-aiheisen Necronomicon-musikaalin Tukholman Kungliga Dramatiska Teaterniin.
Lisäksi kyseessä on esimerkki taiteilijatyypistä, jota soisi näkevänsä enemmänkin: meriitit kunnossa ja nostetta on, mutta mentaliteetti ja tekemisen palo on kuin suoraan marginaalista. Sellaisten ihmisten innostuksella on taipumus tarttua.
Tarttuvasta innostuksesta puheen ollen: yksi tapahtuman esiintyjistä oli Anders Fager, jota olen käsitellyt blogissa aiemminkin. Kyseessä on Pohjoismaiden kiinnostavin kauhukirjailija, minkä voin sanoa puhtaan objektiivisesti, vaikka olemmekin sittemmin ystävystyneet (luin hänen Svenska kulter -novellejaan jo ennen kuin edes tapasin koko miestä).
Tähdet ovat oikeassa asennossa, kadonnutta pohjoista mannerta etsitään ja Boråsin tytöistä ollaan huolissaan jo tuolloin (Fageria lukeneet tietävät, minkälaisista tytöistä on kyse). Myös Suomen länsirannikolla Vaasassa on uhrattu koiria näiden kosmisten tapahtumien ennakkokuohuissa, missä vaiheessa kirjailijan katse ikään kuin hakeutui suuntaamme...
Horror & Art -tapahtuma jatkuu maaliskuun loppuun ja tarkoitus olisi vielä käydä katsomassa Utbrott-näytelmän tuottaneen Profilteaterin versio brittiläisestä The Woman in Black -klassikosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti