sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Nuoleskelun ylistys














Minua haastateltiin yllä olevaan Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen kirjablogeja käsittelevään Rivien välissä -kirjaan (Jalkanen ja Pudas ovat itse kirjabloggaajia). Kirjan ilmestymisen jälkeen käytiin jonkin verran keskustelua kirjablogien paikasta kirjallisuuskentässä.

Yksi kommenttityyppi on maininnan arvoinen. Kirjailijat kuulemma nuoleskelevat kirjabloggaajia.

Totta. Ainakin minä "nuoleskelen" oikein mielelläni niitä, jotka kirjoittavat ja keskustelevat kirjoistani. Ehkä jotkut haluaisivat pysyä siinä maailmassa, jossa suuren päivälehden satunnainen kriitikko päätti, mitä kannattaa lukea. En kuulu heihin.

Romaaneillani ei ole automaattista kohdeyleisöä. Suomalaisen kirjallisuuden valtavirta tuntuu jotenkin etäiseltä. Toisaalta taas olen käsivarrenmitan päässä puhtaan genrekirjallisuuden ytimestä ja esimerkiksi scifin ja fantasian ympärille muodostuneesta fandomista (en tietoisesti, vaan näin on vain käynyt). Itsevalaisevien ilmestymisestä saakka olen kuullut kommentteja, joissa kirjoistani on pidetty, vaikka lukija ei kuulemma yleensä pidä trillereistä/kauhuromaaneista tms.

Otan tällaiset kommentit suurena kohteliaisuutena. Viestiin kuitenkin sisältyy myös ongelma: romaanejani ei voi tarjota suoraan millekään porukalle ja sanoa, että tästä te kuulkaa tykkäätte. Saksassa romaanejani markkinoidaan "psykotrillereinä", mikä on toiminut hyvin sikäläisessä ympäristössä, mutten tunnista moista lajityyppiä Suomessa käytännössä lainkaan.

Kirjablogit ovat kuitenkin kertoneet minulle, että kirjoillani on oikeasti lukijoita. Toki perinteisemmätkin mittarit ovat näyttäneet, etten mihinkään tyhjään kaivoon kirjoita, mutta kirjablogien kautta olen toden teolla huomannut, että tulen ymmärretyksi. Sellainen on tärkeää, paitsi kirjoittamiselle, myös mielenterveydelle.

Tätä vasten minulle on harvinaisen yhdentekevää, mitä kirjablogit tekevät "kirjallisuuskeskustelulle" tai muille alan oheisnumeroille, joissa vuosikymmenestä toiseen halutaan uudistaa kirjallisuutta tai sulkea pois vääräuskoista kirjallisuutta tai hakea oikean kirjailijan malleja joistakin menneiden aikojen kanonisoiduista jurnuista, joista on jälkijättöisesti helppoa leipoa ankaria kotijumalia.

Esitän siis avoimen nuoleskelevan kiitoksen jokaiselle kirjabloggaajalle, joka on kirjojani käsitellyt, oli sävy sitten positiivinen tai negatiivinen. Tässä Unikoirasta blogattua (varmaan löytyisi enemmänkin, mutten jaksa penkoa):

Leena Lumi
Morren maailma.
Savannilla
Bibliofiles
Päiväunien salainen elämä
Marken maailma
Järjellä ja tunteella

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia yleistyksiä tuossa. Pidän omaakin blogiani eräänlaisena kirjablogina, vaikka kirjoitan muustakin kuin kirjoista sta. Pidetäänkö nuoleskeluna sitä että en kirjoita kirja-"arvosteluja" ja vaan -esittelyjä. Sitä paitsi yleensä kirjoitan kirjoista joita ei enää saakaan kirjakaupoista vaan lähinnä kirjastoista. En ole omien kirjajuttujeni julkaisemiseen blogissa pyytänyt lupaa sen paremmin kirjailijoilta, kirjankustantajilta, kirjakaupoilta kuin lukijoiltakaan. kirjotan kyllä blogiini tasan mitä mua ite huvittaa.

    VastaaPoista
  2. Nuoleskelusta on siis syytetty kirjailijoita (ja kustantajia), joille kirjablogit ovat luonnollisesti tervetullut asia. Mitään uutta blogeissa ei tietysti sinällään ole, sillä aina kirjoista on puhuttu samalla tavalla, rehellisesti henkilökohtaisista mieltymyksistä lähtien. Ennen vain tuo keskustelu ei ole ollut julkista.

    Korostettakoon vielä tätä: Kuten tuohon kirjablogikirjaan antamassani haastattelussa sanoin, en missään nimessä toivo, että perinteinen lehtikritiikki katoaisi. Päinvastoin. Toivon, että jutusteleva ja oman lukukokemuksen tunnelmia käsittelevä kirjoittaminen hoituisi kirjablogeissa ja lehtikritiikki voisi hoitaa analyyttisemmän kirjallisuuden tarkastelun. Pitäisin ideaalina sitä, että tällainen työnjako muodostuisi jotenkin luonnollisesti (niin kuin moni muukin kirjailija). Se oikeasti lisäisi ja monipuolistaisi sitä, miten kirjoista puhutaan.

    Mutta monissa varsinkin päivälehdissä kriitikot ovat ilmeisesti aika ahtaalla, mikä tekee tilanteen kyllä surkeaksi. Parin tuhannen merkin arviossa ei kovin syvälle päästä. Tällöin käy helposti niin, että paremman kuvan romaanista saa kirjablogeista.

    VastaaPoista