maanantai 21. lokakuuta 2013

Kuva-arvoitus ratkesi

Pyysin edellisessä postauksessa apua erään kauan sitten näkemäni kuvan löytämiseen. Kiitän anonyymiä lukijaa, joka tunnisti maalauksen sekavasta selostuksestani!

Kyseessä on Bruce Penningtonin kuvitus A.E. Voigtin romaaniin The Children of Tomorrow.

Kuvassa minua ahdistaa ehkä juuri tyylin naturalistisuus ja jokin perspektiivissä. Abstraktimpi taide ei koskaan voisi luoda näin häiriintynyttä tunnelmaa, sillä sen synkeimmissäkin sävyissä on aina kyse sisäisestä maailmasta ja tulkinnasta. Penningtonin maalaus taas rajaa tulkinnanvaran hyvin kapeaksi. Hän haluaa, että uskomme tähän näkyyn.

Vielä viikonloppuna osasin analysoida kuvaa tarkastikin, mutta unohdin jo pohdintani, kun tuli muita asioita väliin. Yksi tärkeä yksityiskohta on joka tapauksessa nuo kukat tuossa etualalla. Omissa mielikuvissani kuvan pariskunta on lähtenyt niiden luota juoksemaan kohti tuota ilmassa leijuvaa esinettä.

Aloin myös pohtia sitä, onko kuva herättänyt julkaisuajankohtanaan aivan erilaisia tunnelmia. Voigtin romaani on julkaistu vuonna 1970, jolloin kaiketi elettiin vielä vahvassa ufohavaintojen ja Erich von Dänikenin "humanoidihistorian" leimaamassa kulttuurissa. Ehkä nuorenparin kirmauksessa kohti avaruusalusta on ollut elähdyttäviä ja jännittäviä kapinan sävyä, hippiaikojen jälkimainingeissa. Rakastavaiset eivät pelkää, vaan juoksevat iloisina kohti arvoitusta, pakoon puisevien vanhempiensa maailmankuvasta, johon tuntematon lentävä esine ei sovi.

En tiedä. Kuvat puhuvat eri tavalla eri aikakausina. Joka tapauksessa minuun tuo kuva jätti jälkensä kertanäkemällä ja siitä on varmasti yli kaksikymmentä vuotta. Kiitos siis vielä anonyymille lukijalle! Muun muassa tästä syystä kannattaa pitää blogia.

3 kommenttia:

  1. Katselin koko joukon noita Penningtonin kuvia. Ne ovat hyvin samanlaisia kuin mitä olivat kannet 50-luvulla. Kun vaikka katsoo vanhoja kirjoja mökillä.

    Ei se kyllä realismia ole. Pikemminkin suht. halpaa mainoskamaa, jos on idealisoitu maisema. Rupesin miettimään että missä olen nähnyt saman muodon kuin tuossa UFO'ssa. Sehän on ilmiselvä kakkuvuoka! Siis katsos kaupassa minkänäköinen on tiikerikakku, esimerkiksi!

    Olin siis aika ällistynyt siitä että Pennington on oikein noteerattu tapaus. Ja kun siellä näkyy olevan Dyynit-sarjakin, niin ehkä hän on erikoistunut varhaiseen pokkari-sci-fi-kirjoihin? Ja britti vielä. Olisin voinut lyödä vetoa että kannentekijä oli jenkki.

    Täytynee opiskella taidehissaa vähän.

    VastaaPoista
  2. Totta, kuvissa on vähän 50-luvun pulp-henkeä, mutta naturalismin aste on vain toinen. Olisikohan niin, että 60- ja 70-luvuilla kuvittajiksi saatiin teknisesti taitavampia tyyppejä, kun scifi ja fantasia alkoivat saada enemmän arvostusta (fantasia Tolkienin ja scifi esim. Clarken ja venäläisten kuten Asimovin kautta).

    Käytän realismi-sanaa näiden kohdalla siinä mielessä väärin, että realismiin kuuluisi tietysti myös realistinen aihe, ei pelkästään tekniikka. Mutta vertaisin tätä scifi-kirjallisuuteen, joka on tyyliltään nykyäänkin aikalailla flaubert'laista realismia, vaikka aiheet ovat kaukana arktodellisuudesta.

    Pitää yrittää verrata tuota maalauksessa olevaa avaruusalusta kakkuvuokaan, jos se vaikka helpottaisi kuvan aiheuttamaa ahdistusta! Johonkin tuo maalaus kuitenkin iskee. Luultavasti jostakin lapsuudessa kuulluista Bermudan kolmio -tarinoista tai vaikkapa niistä Dänikenin jutuista (niistä oli sarjakuvaversioita jopa suomeksi!) on jäänyt tunne, että jotakin tuonkaltaista voisi oikeasti tapahtua. En tiedä. Joka tapauksessa juuri tuo naiivi tyyli tekee kuvan vaikuttavammaksi. Siinä ei ole mitään "taiteellista" siinä mielessä, että se etäännyttäisi tai tekisi kuvan tulkinnanvaraiseksi.

    VastaaPoista
  3. Marko, tiedätkö mitä? Tuo on aika varmasti aikansa myyntitekniikoita, tuollainen grafiikka. Ei ole kovin kaukana Andrew Warholan ensimmäisistä New Yorkissa tekemistä käärepapereista ja taustafondeista, se oli töissä jossain New Yorkin isossa superhypermarketissa joskus 50-60-lukujen vaihteessa.

    Dänikenit menivät minulta ohi ihan vissiin sen takia, että huuhaa oli tullut perinjuurin selvitetyksi yliopistolla 60-luvulla. Vaikka niin humanisti olinkin...

    VastaaPoista