tiistai 15. lokakuuta 2013

Sumussa sukeltamista

Olen kulkenut useamman viikon sumussa. Kirjoittaminen, erilaiset velvollisuudet, sairastaminen ja unenpuute ovat kaikki osaltaan vaikuttaneet tilanteeseen.

Sumussa ei kuitenkaan ole niin kamalaa kuin voisi kuvitella. Kirjoittamiseenkin vaikutus on voittopuolisesti positiivinen. Oikeastaan vain vastustuskyky, sosiaaliset taidot ja arkisten asioiden muistaminen kärsivät.

Olin Yle Suomen Ajantasa-ohjelman keskustelussa puhumassa kirjoittamisesta ja kustantamisesta (mukana Antti Huntus, Taija Tuominen ja Pertti Hyttinen). Kustannusmaailmaa ja sen kovenemisen aiheuttamia lieveilmiöitä kommentoin melko suorasanaisesti. Tuossa Ylen sivuilla olevassa jutussa sitaatit ovat tietysti irrallaan muiden puheenvuoroista, mutta koko keskustelun voi kuunnella Areenassa.

Kirjoitin joskus täälläkin siitä, miten konkreettisesti tuhoisaa pikavoittoihin pyrkivä kapitalismi on kirjallisuuden kaltaiselle hitaalle alalle. Musiikkipuolellahan keskusteltiin jo yli vuosikymmen sitten levy-yhtiöiden keskittymishäiriöisyydestä. Ne eivät enää uskoneet artisteihinsa, antaneet heidän rauhassa kasvaa ja löytää oma yleisönsä, vaan alkoivat hamuta pikavoittoja ja nopeita piikkejä.

Täysin vailla taloudellista koulutustakin uskallan väittää, että tällainen lyhytnäköisyys on aina lopulta tuhoisaa kaikille osapuolille. Musiikkibisneksen osalta kehityksen hedelmiä voi kuunnella millä tahansa kaupallisella radiokanavalla tai television kykyjenetsintäkilpailussa. Se, mitä emme kuule, on kulissien takainen turhautuminen, stressin luoma perspektiivittömyys ja luovien ihmisten inspiraation muuttuminen epätoivoiseksi ravijuoksuksi. Kirja-alalla tilanne ei ole yhtä paha, mutta suunta lienee selvä.

Muustakin piti blogata, mutta jääköön ensi kertaan. Yksi mielenkiintoinen lukukokemus liittyi klassikkoon: luin Kafkan Muodonmuutos-novellin uudelleen (viimeksi joskus lukioaikana). Harvoin tulee huomanneeksi näin selvästi, miten ikä muuttaa lukukokemusta. Tarinan sanathan ovat pysyneet täysin paikoillaan nämä välissä olevat vuosikymmenet. Se on ihminen, joka liikkuu.

Mutta siitä ehkä myöhemmin. Nyt takaisin sumuun.

2 kommenttia:

  1. Tämä vaikuttaa sellaiselta syksyltä, jolloin ns. kaikki ovat sumuisia, sairaita ja unettomia. Tai sitten se on vain illuusio. Mutta pitää kuunnella tuo ohjelma, kun ehtiii!

    VastaaPoista
  2. Hanna-Riikka, tuo on jotenkin lohduttavaa kuulla! Aika usein muuten käy niin, että kun valitan unettomuutta, kuulen melko pian joka suunnalta samaa valitusta. Ehkä me ihmiset olemme synkassa paljon enemmän kuin tässä yksilöllisyysharhassa luulisi.

    VastaaPoista