perjantai 2. marraskuuta 2012

Pimeän ajan valoja




















Luotsaan tänä vuonna LittFest-kirjallisuustapahtumaa, jonka järjestelyissä eletään viimeisiä hektisiä aikoja. Yhteen tämän vuoden kirjailijavieraaseemme liittyen uutinen: Ruotsalaisen Anders Fagerin Pohjoiset kultit -teoksesta on tekeillä elokuva työnimellä Collected Swedish Cults (ohjaajina Måns Mårlind and Björn Stein, joiden edellinen ohjaustyö oli Underworld: Awakening).

Suhtaudun uutiseen siinä mielessä riemullisesti, että kyseessä on yksi niistä harvoista moderneista kauhukirjoista, joita olen viimeisten parin vuosikymmenien aikana voinut estoitta ylistää. Toisaalta taas mietin, että miten ihmeessä Fagerin kerronnan voi kääntää elokuvaksi ilman, että hänen proosansa brutaaliuden ja hienovaraisuuden nerokas tasapaino säilyy. Toivotan elokuvantekijöille todella paljon viisautta ja rahtusen onnea matkaan.

Selvisin sekä Helsingin kirjamessuista että Literary Death Matchista. Jälkimmäisen hävisin rumasti, ja voiton vei oikeutetusti aivan ilmiömäinen Eeva Rohas. Raporttia tapahtumasta Kujerruksia-blogissa sekä Karo Hämäläisen sivuilla.

Iloinen uutinen sekin, että agenttini Ahlback Agencyn mukaan edellisen romaanini Torajyvien ennakkomyynti Saksassa on lähtenyt käyntiin hienosti (käännös Schatteninsel ilmestyy maaliskuussa 2013). Seuraavaksi DTV julkaisee Käärinliinat, jonka kääntäjä Gabriele Schrey-Vasara on tehnyt loistavaa ja tarkkaa työtä. Jopa niin tarkkaa, että romaanista on paljastunut pari loogista mokaa, jotka ovat menneet sekä kirjailijan, kustannustoimittajan, kriitikoiden että ilmeisesti lukijoidenkin silmien ohi. Vanha totuus on, että kukaan ei lue kirjaa niin tarkasti kuin kääntäjä.

Loppuvuoden pimeässä siis tapahtuu paljon, mikä on sekä hyvä että huono asia. Olen täällä joskus tunnustanutkin, että olen onnellisimmillani silloin, kun kalenteri on tyhjä ja romaani työn alla. Toisaalta loka-marraskuun pakkososiaalisuus on hyvästä, sillä vuoden lopun pimeys ei ole suosikkiajankohtiani. Se aiheuttaa unettomuutta, masennusta ja yleistä lamaannusta. En yleensä jälkikäteen muista vuoden loppuvaiheesta juuri muuta kuin jouluaaton. Ehkä kaikki tämä hötkyily ja ihmisten tapaaminen auttavat asiaa ja tuovat vähän valoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti