Yllä oleva kuva on Lantaun saarelta Hong Kongin lähistöltä. Sumuisen vuoren huipulla oleva Buddha on se sama, jonka Joonas ja Jyri näkevät kaapelihissin ikkunasta Unikoira-romaanin kohtauksessa, joka minulle itselleni on yksi tärkeimmistä koko romaanissa.
Kun löysin tuon kuvan, yritin muistella omaa vierailuani saarella. Seurasi kummallinen hämmennys. Muistan, että vierailun aikana iski ukkosmyrsky, samoin kuin romaanissa. Minulla on myös sellainen muistikuva, että kaapelihissi olisi pysähtynyt kesken matkan. Muistan ahtaan kopin ja sen huojumisen, vuorenhuipun ja Buddhan utuisen hahmon sumussa.
Tuossa muistikuvassa on kuitenkin jotakin omituista. Olen itse asiassa oppinut jo tunnistamaan tällaiset erikoismuistot. Ne ovat valemuistoja. Ne tapahtuivat romaanissa.
Valemuistot syntyvät yleensä silloin, kun kirjoitan romaaniin kohtauksen, joka on lähellä jotakin oikeasti tapahtunutta. Lopputuloksena on pysyvä muistivaurio. Todellista tapausta ei enää voi puhtaasti muistaa. Koko Lantaun vierailu on minulle puolifiktiivinen kokemus, jonka todenperäisyyttä vahvistavat vain ne muutamat valokuvat, jotka ovat koneellani. Niistä ei juuri ole apua.
Kirjoittaminen mitä ilmeisimmin muuttaa menneisyyttä. Tämä kaikille varoitukseksi.
"Onnellisen elämän salaisuus on hyvä terveys ja huono muisti.":Hemingway
VastaaPoistaMielenkiintoista. Kuinkakohan moni kirjailija tunnistaa nuo valemuistot itsellään. Luulisin ettei prosaisteilla montaa valemuistoa mahdu yhteen kirjaan, mutta kuten sanoit, ne saattavat olla avainasemassa teoksessa. Mitä taas runoilijoihin tulee, uskoisin joillakin kirjan suorastaan tulvivan niitä, muunnellut ja editoidut yksityiskohdat kun saattavat jäädä hallitsemaan omiakin muistikuvia. Tästä ei ehkä kannata vetää johtopäätöksiä runoilijain aivotoiminnan vaurioiden tasosta :)
VastaaPoistaTotta, Kristian. Eikä ongelma ole ainoastaan kirjailijoilla. Uskon että ihmiset yleisemminkin muistavat paremmin tunnelmia kuin todellisia yksityiskohtia.
VastaaPoistaTuossa Lantaun tapauksessakin se romaanin kohta toistaa kyllä todellisen tapauksen tunnelmia, ukkosmyrskyn aiheuttamaa pelkoa ja Buddha-patsaan aiheuttamaa pyhyydentunnetta tai -kaipuuta, mutta yksityiskohdat ovat sekoittuneet fiktioon ja paljolti varmasti myös unohtuneet.